why cant i live in somebody elses body..

Jep otsikko kertoo aika lailla mun olotilan juuri nyt.

nyt useemman viikon mulla on ollu aikalailla koko ajan alemmuus kompleksi päällä ja ahistaa olla omassa vartalossa. totta kai mulla on hyviäkin päiviä ja oon kyllä positiivinen mut en tiiä on vaan tosi paha olla, tekee koko ajan mieli vaan tehä kaikkea tyhmää itselleen.

Mut toisaalta, oon kuitenkin syöny enemmän ku hyvin, liikaakin.

Ku ajattelen suklaata tai karkkia tai muuta, ni tekee mieli vaa oksentaa kaikki mahollinen pois.. silti mä syön karkkia ja suklaata ja ahdistuneisuus vaan kasvaa.

 ei sillä et mä en olis ajatellut laihduttamista, tai sillä että en ois sitä yrittänyt,

mulla ei vaan riitä motivaatio ja hermot kun pitäs olla syömättä sillä tavoin miten on tottunut,

inspiraatiota kyllä löytyisi.. miten muutenkaan kun että on viettäny osan ajastani ettien netistä koko päivän kuvia laihoiksi ja median mukaan täydellisiksi luokitelluiksi vartaloiksi..

sit taas toisinaan ajattelen et ehkä mut on vaan tarkotettu tällaseks ja oon tyyliin päivän täysin tyytyväinen naamaani ja hamsterin vartalooni, mut aika äkkiä todellisuus tulee ja pilaa mun hetkellisen fantasian siitä että mä olen hyvä juuri näin.

 voisin vaikka vannoa että kaikilla mun ikäisillä, miksei vanhemmilla ja nuoremmillakin tytöillä on jossain vaiheessa elämää samanlainen taistelu oman itsetuntonsa kanssa.

On mullakin kyllä yksi syy jota saatan käyttää tekosyynä sille ettei laihdutus olekkaan mulle

ja sanon nyt ihan suoraan, en halua menettää tissejä. mä en todellakaan halua olla mikään luuranko ilman minkäänlaisia muotoja tai kurveja..

Ei, mä haluan olla terveellisen näköinen timmissä kunnossa ja naiselliset avut omistava nuori naisen alku,

en tiedä teistä mut mun mielestä juuri tällainen kurvikas ja terveellinen on seksikästä ja kaunista.

sitä mä tavoittelen... kauneutta, sitäkin on niin montaa erilaista sorttia ja kaikki tykkää erikokoisesta ja näköisestä. Joskus mä jopa rossun ajattelemaan että mun vartalo ja naama ovat syynä siihen miks mulla ei ole sitä parempaa puoliskoa, poikaystävää, omaa kullanmurua, miksi ikinä sitä nyt kutsuttekaan.

Ja mä kyllä tiedän ettei se ajatus ole missään osin totta, niinkuin mä jo sanoinkin kaikki tykkää eri kokoisista ja näköisistä.. Luonnehan se ratkaiseva on, niikuin myös oikea aika ja oikea seura.

Aika usein mä ajattelen että oon ihan normaalin näköinen vaatteet päällä, mutta auta armias kun ottaa vaikka paidan pois ja kattoo itteetään peilistä niin simiäkin koskee.. 

Mä pyydän anteeksi tätä angstista teini postausta, mut pakko vaan purkaa jonnekkin ilman et kukaan kommentoi joka väliin että sä oot just hyvä noin tai vielä pahempaa että on vaan hiljaa..

Tänne mä voin sanoa asiat niinku ne on ja ihan miten ajattelen, ilman et yritän miellyttää ketään muotoilemma lauseeni mahdollisimman hienovaraisiksi.

Enkä mä todellakaan tee tätä huomiosta, jos joku niin ajattelee niin sitten ajattelee, 

eipä se mun persettä kutita.

 hahhah enpä ole ennen tänne näin syvästi avautunut mutta kerta se on ensimmäinenkin, mutta luultavasti näitä tällasia tyhmiä lässynlässytyksiä tulee kauhian usein tää saa meinaan

 olon ihan 13-vuotiaaksi pikkulissuksi joka ei keksi muuta tekemistä kun valittaa muille :D

kiitos kaikille jotka on jaksanu lukea mun teini purkaukseni loppuun asti ! 

Muistakaa laittaa niitä kysymyksiä jotta voin sitten jonain rumana päivänä vastailla niihin ! :))

 KIITOS JA NÄKEMIIN xx